Kaizu Laamanen

Realismia vaikka väkisin

Nykyään teknologia on jo niin kehittynyttä, että pääsen valittamaan aivan uskomattomista jutuista. Tämä on erittäin tärkeää, koska minut on luotu motkottamaan pikkuasioista. Yritän myös harrastaa itsekritiikkiä, jotta kuulostaisin riittävän filosofiselta ja saisin arvostusta pelaavan kansan keskuudessa.

Jo Air Warrioria pelaillessani minua otti suunnattomasti päähän pilottiin itseensä kohdistuva epärealistinen vauriomallinnus. Sama ongelma esiintyy myös moderneissa First Person -peleissä kuten Wolfenstein 3D:ssä. Oma ratkaisumallini tähän oli, että parempi puoliskoni mätki minua pesäpallomailalla päähän aina kun osumia sateli. Jostain kumman syystä neronleimaukseni ei saavuttanut suosiota kaveripiirissäni.

Sitkeänä miehenä en luopunut kuningasajatuksestani niin helpolla, vaan järjestin LAN-Partyt, johon kutsuin kaikki PCI-väyläisen verkkokortin omaavat kaverini, ja sitten vaimon kanssa sidoimme ne karhunlangalla konttorituoleihin. Selvästi oli huomattavissa uutta intoa ja antautumista pelille, kun uhkana oli kallonmurtuma ja pysyvä aivovaurio. Jo muutama mätkäisy koulutti kaverit huomattavasti varovaisempaan taktiikkaan.

Jostain kumman syystä toinen järjestämäni LAN-Party ei saavuttanut suurtakaan suosiota, ja realisminvahvistajanikin otti ja läksi anopin luo. Ei ole näkynyt viikkoon. Eiköhän routa porsaan kotiin aja, olenhan sentään Harry Solomonin näköispainos ja Suomen komein mies.