Aki Korsonen

Terveiset täältä vähemmän aurinkoisesta Siperiasta. Nyt kun karkoituksestani on ehtinyt kulua muutama kuukausi, on aika antaa jonkinlainen raportti kuulumisista.

Coca Cola täällä maksaa sata ruplaa, mutta Big Mäccejä en ole onnistunut vielä löytämään. Ilmoja pitelee, eilen mittari näytti miinus kolmeakymmentä, joten matkalle pakkaamiani design -bermudashortseja ei ole juuri päässyt kokeilemaan. MasterCardiani nämä juntit eivät hyväksyneet, mutta kyläsepän kanssa onnistuin vaihtamaan Rolexini pappamopoon, jolla täällä saa huopikasjalkaisia naisia kuin heinää.

Tietotekniikastahan minä olen tottunut puhumaan, joten siirrymme asiaan. Kannettavastani loppui virta viikkoja sitten, eikä tässä kylässä ole sähköjä. Kännykkä ei löydä verkkoa, mutta aurinkokäyttöinen Valitut Palat -taskulaskimeni toimii täyttä häkää. Sen avulla olenkin saanut kyläyhteisössä mainetta ja kunniaa, ja olettaisin että nämä ihmiset pitävät minua jonkinlaisena poppamiehenä ja puolijumalana. Se tekee kyllä hyvää hieman kolhiutuneelle itsetunnolle.

Joka tapauksessa, menin minä missä tahansa, niin aina asiat ovat paremmin kuin Suomessa: hyttysiä täällä ei ole ensimmäistäkään! Hah haa! Kehuskelisin enemmänkin, mutta nyt pitää lähteä hakkaamaan polttopuita, yöstä taitaa tulla melko viileä.