Osma N. Käämi

Asensimpa taas Liinuksen

Minulla nurkissa pörrää ja hyrisee kymmeniä koneita, ja Linuxen eri versioitakin olen asennellut tuhansia kertoja, mutta aina olen palannut Windowssiin kun en koskaan ole saanut DIR -komentoa toimimaan. Tässä eräänä iltana toverini Pekka soitti, ja sanoi että oli saanut käsiinsä ihan uuden Corealaisen MakriSoftin MS-Linuxin. Pekka lähettikin sen heti postissa, ja pääsin asennuspuuhiin.

Sen verran minussakin on talvisodan henkeä (olenhan yksi Kannaksen Mannerheim -ristillä palkittuja sankareita), etten mennyt siitä, missä aita on matalin, vaan päätin asentaa sen autotallissa ilman valoja vanhaan Mäkintosh -koneeseen. Tuo kapistus onkin aina ollut onnettomana kohteena silloin kun kokeilunhaluni pääsee valloilleen, ja nytkin siinä oli pohjalla MacOS ja NetWare vitonen, jotka käynnistyvät yhtäaikaa.

Itse asennus näin vanhalle veteraanille oli helppo nakki, vaikka puolen välin tienoilla jouduinkin käyttämään turbo teippiä ja kenkälusikkaa, kun kovalevyltä meinasi loppua tila. Ranteeseen tuli kyllä pipi ja rasitusmurtuma, Pekka kun toimitti softan puolen tunnin C-kaseteilla, mutta lopputuloshan se tärkeintä oli. Itse käyttöjärjestelmä ei ollut mitenkään kummallinen, siinä oli mustalla ruudulla vaaleaa tekstiä, ja sille pystyi syöttämään tekstiä näppäimistöltä. Lievää hikoilua sen sijaan aiheutti Quake III, jonka jouduin koodaamaan suurimmaksi osaksi uudestaan, ennenkuin sain sen pyörimään hybridikoneessani.